Ammatillisen opettajan yksi osaamisalue on digipedagoginen osaaminen.
Osaamistavoitteina on, että
Osaamistavoitteina on, että
1) opettaja hallitsee tieto- ja viestintätekniikan perustaidot, sekä
2) opettaja opettaa ja / tai ohjaa digitaalisia oppimisratkaisuja hyödyntäen
Miksi opettajan tulee hallita tieto- ja viestintätekniikan perustaidot ja digipedagoginen osaaminen? Taustalla lienee yhtenä syynä yksinkertaisesti se, että tieto- ja viestintätekniikka on osa nykypäivää ja tulevaisuutta. Tieto- ja viestintätekniikka on levinnyt kaikkialle, ja sen hallitseminen on lähes välttämätön osa nykyarkea sekä työssä että vapaa-ajalla. Opettaja tarvitsee digipedagogista osaamista yksinkertaisesti siksi, että hän pystyy vastaamaan nykyajan yhteiskunnan tarpeisiin tarjoamalla uusia tieto- ja oppimiskäsityksiä sekä monimuotoisia oppimisympäristöjä vastaavaa ohjausta oppilailleen.
Tieto- ja viestintätekniikan kehityksen ja yleistymisen myötä siis myös tiedon tuottamisen luonne on muuttunut. Käytännössä tarjolla olevan tiedon määrä ja laatu, sekä tiedon käsittelyn tavat ovat erilaiset aiempaan verrattuna. Nykyajan tieto on aiempaa visuaalisempaa, ja sitä on enemmän ja helpommin tarjolla. Tietoa tuotetaan ja muokataan aiempaa monimuotoisemmin ja yhteisöllisemmin erilaisissa ympäristöissä, ja tieto on alati muuttuvaa. (Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta 2010, 6.) Monimuotoisessa ja alati muuttuvassa yhteiskunnan tietoviidakossa haasteeksi muodostuu relevantin tiedon tunnistaminen sekä vastuullinen toimijuus erilaisissa tietoverkostoissa. Ihmisiltä vaaditaan aktiivisuutta sekä uudenlaisia taitoja valikoida, jäsentää, analysoida, arvioida kriittisesti ja tehdä synteesiä tarjolla olevasta tiedosta. Jotta toimiminen muuttuneessa yhteiskunnassa on vastuullista ja tarkoituksenmukaista, tarvitaan uuden ajan tietoyhteiskuntataitoja. (Lankinen 2010, 4.)
Tieto- ja viestintätekniikan kehityksen ja yleistymisen myötä siis myös tiedon tuottamisen luonne on muuttunut. Käytännössä tarjolla olevan tiedon määrä ja laatu, sekä tiedon käsittelyn tavat ovat erilaiset aiempaan verrattuna. Nykyajan tieto on aiempaa visuaalisempaa, ja sitä on enemmän ja helpommin tarjolla. Tietoa tuotetaan ja muokataan aiempaa monimuotoisemmin ja yhteisöllisemmin erilaisissa ympäristöissä, ja tieto on alati muuttuvaa. (Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta 2010, 6.) Monimuotoisessa ja alati muuttuvassa yhteiskunnan tietoviidakossa haasteeksi muodostuu relevantin tiedon tunnistaminen sekä vastuullinen toimijuus erilaisissa tietoverkostoissa. Ihmisiltä vaaditaan aktiivisuutta sekä uudenlaisia taitoja valikoida, jäsentää, analysoida, arvioida kriittisesti ja tehdä synteesiä tarjolla olevasta tiedosta. Jotta toimiminen muuttuneessa yhteiskunnassa on vastuullista ja tarkoituksenmukaista, tarvitaan uuden ajan tietoyhteiskuntataitoja. (Lankinen 2010, 4.)
Aaltonen, Ernvall, Havisto ja Järveläinen (2010, 46) määrittelevät uuden ajan tietoyhteiskuntataidoiksi 1) luovan mediaosaamisen (sisällön tuottaminen), 2) kriittisen mediaosaamisen (sisällön vastaanottaminen ja tulkinta), 3) sosiaalisen mediaosaamisen (vuorovaikutus) sekä 4) teknis-käytännöllisen osaamisen (tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot). Uuden ajan tietoyhteiskuntataitoja opetetaan jo peruskoulussa, mutta mielestäni niiden opiskelu jatkuu läpi elämän koko ajan muuttuvassa yhteiskunnassamme.
Opettajan työtä ajatellen on huomioitava, että muuttuneen tiedon tuottamisen luonteen lisäksi myös oppimiskäsitys ja -ympäristöt ovat muuttuneet. Vesterisen, Kynäslahden, Myllärin, Sintosen ja Vahtivuoren (2015, 146) mukaan nykyajan oppijat nähdään aktiivisina toimijoina, ja oppimisympäristöt ovat aiempaa monimuotoisempia. Vesterin ym. tavoin myös Kumpulainen ja Lipponen (2010, 17) toteavat, että formaalin oppimisympäristön lisäksi nykyajan ihmiset oppivat myös informaaleissa ja nonformaaleissa oppimisympäristöissä, sillä tieto ja sen käsittely on mahdollista kaikkialla. Oppijat itse ovat aktiivisia toimijoita ja tiedon käsittelijöitä erilaisissa yhteisöissä. Law ym. (2008, 13) mukaan oppijoita tulee valmistella elinikäiseen oppimiseen siksi, ettei oppiminen enää rajoitu laajentuneiden oppimisympäristöjen myötä lapsuuteen ja formaalisiin oppimisympäristöihin.
Opettajan työtä ajatellen on huomioitava, että muuttuneen tiedon tuottamisen luonteen lisäksi myös oppimiskäsitys ja -ympäristöt ovat muuttuneet. Vesterisen, Kynäslahden, Myllärin, Sintosen ja Vahtivuoren (2015, 146) mukaan nykyajan oppijat nähdään aktiivisina toimijoina, ja oppimisympäristöt ovat aiempaa monimuotoisempia. Vesterin ym. tavoin myös Kumpulainen ja Lipponen (2010, 17) toteavat, että formaalin oppimisympäristön lisäksi nykyajan ihmiset oppivat myös informaaleissa ja nonformaaleissa oppimisympäristöissä, sillä tieto ja sen käsittely on mahdollista kaikkialla. Oppijat itse ovat aktiivisia toimijoita ja tiedon käsittelijöitä erilaisissa yhteisöissä. Law ym. (2008, 13) mukaan oppijoita tulee valmistella elinikäiseen oppimiseen siksi, ettei oppiminen enää rajoitu laajentuneiden oppimisympäristöjen myötä lapsuuteen ja formaalisiin oppimisympäristöihin.
Jotta opettaja pystyy mahdollistamaan oppilailleen uuden ajan tietoyhteiskuntataitojen oppimisen, tulee hänen huomioida opetuksessaan uudenlainen tieto- ja oppimiskäsitys sekä muuttuneet oppimisympäristöt. Uuden ajan
tietoyhteiskuntataitojen opetus eri oppilaitoksissa edellyttää pedagogisen toimintakulttuurin uudistamista vastaamaan uutta oppimiskäsitystä ja muuttuneita oppimisympäristöjä (Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta 2010, 7). Tapscott (2010, 129-141) kuvaa uuden pedagogiikan
olevan vuorovaikutteista, yhteistoiminnallista, oppijalähtöistä ja omiin
havaintoihin perustuvaa tutkivaa oppimista, johon on integroitu tieto- ja
viestintätekniikka mukaan.
Kun kahden lähiopetuspäivän kokemuksella pohdin, miten ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot on järjestetty, koen niissä hyödynnettävän nerokkaalla tavalla uudenlaista pedagogiikkaa huomioiden muuttuneen oppimiskäsityksen ja -ympäristöt. Ensimmäisinä lähiopetuspäivinä opettajat hyödynsivät tieto- ja viestintätekniikkaa ja yhteistoiminnallisia menetelmiä, kuten learning cafe ja yhteistoiminnallinen palapeli, ohjauksessaan sekä opiskelijat tutustuivat verkko-oppimisympäristöihin. Myös tämän blogin kirjoitus käynnistyi silloin. Lisäksi luulen osaamisperusteisen oppimisen pohjautuvan juuri edellä mainittuihin uusiin tieto- ja oppimiskäsityksiin sekä oppimisympäristöihin. Jokaisella oppilaalla on mahdollisuus valita itselleen luontainen tapa oppia ja osoittaa osaamistaan.
Kun kahden lähiopetuspäivän kokemuksella pohdin, miten ammatillisen opettajakorkeakoulun opinnot on järjestetty, koen niissä hyödynnettävän nerokkaalla tavalla uudenlaista pedagogiikkaa huomioiden muuttuneen oppimiskäsityksen ja -ympäristöt. Ensimmäisinä lähiopetuspäivinä opettajat hyödynsivät tieto- ja viestintätekniikkaa ja yhteistoiminnallisia menetelmiä, kuten learning cafe ja yhteistoiminnallinen palapeli, ohjauksessaan sekä opiskelijat tutustuivat verkko-oppimisympäristöihin. Myös tämän blogin kirjoitus käynnistyi silloin. Lisäksi luulen osaamisperusteisen oppimisen pohjautuvan juuri edellä mainittuihin uusiin tieto- ja oppimiskäsityksiin sekä oppimisympäristöihin. Jokaisella oppilaalla on mahdollisuus valita itselleen luontainen tapa oppia ja osoittaa osaamistaan.
Myönnän aluksi suhtautuneeni epäilevästi tieto- ja viestintätekniikkaan osana opetusta. Nyt ymmärrän, mitä opettajan digipedagogisella osaamiselle tarkoitetaan ja miksi sitä tarvitaan. Olen myös (toivottavasti tulevana opettajana) motivoitunut kehittämään omaa digipedagogista osaamistani. Pidän jo nyt työssäni erilaisille ryhmille luentoalustuksia, joissa olen hyödyntänyt tieto- ja viestintätekniikkaa (mm. powerpoint, kahoot ja youtube) pyrkien vuorovaikutukseen ohjaamani ryhmän jäsenten kanssa. Opetusharjoittelussa pääsen hyödyntämään ja kehittämään taitojani lisää. Ennen sitä suoritan innolla ammatillisen opettajan opintoihin kuuluvia osaamismerkkejä Open Badge Passport -sivustolla tavoitteenani saavuttaa lisää konkreettista osaamista ja Some-noviisin osaamistasomerkki. :)
Lähteet:
Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. 2010. Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma. Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/78193/Kansallinen_tieto-_ja_viestintätekniikan_opetuskäytön_suunnitelma.pdf?sequence=1
Kumpulainen, K. & Lipponen, L. 2010. Koulu 3.0 – Kuinka teemme visiosta totta? Teoksessa Vähähyyppä, K. (toim.) 2010. Koulu 3.0. Helsinki: Opetushallitus, 6-20.
Lankinen, T. 2010. Esipuhe. Teoksessa Vähähyyppä, K. (toim.) 2010. Koulu 3.0. Helsinki: Opetushallitus, 4-5.
Law, N., Pelgrum, W., Monseur, C., Brese, F., Carstens, R., Voogt, J., Plomp, T. & Anderson, R. E. 2008. Study design and methodology. Teoksessa Law, N., Pelgrum, W. & Plomp, T. 2008. Pedagogy and ICT use in schools around the world. Findings from the IEA SITES 2006 study. Hong Kong: Comparative Education Research Centre, 13-36.
Tapscott, D. 2009. Growing up digital. How the net generation is changing your world. New York: McGraw-Hill.
Aaltonen, R., Ernvall, S., Havisto, A. & Järveläinen, L. 2010. Ammattikorkeakouluopiskelijan tietoyhteiskuntataidot - kaikki hallinnassa? Teoksessa Vähähyyppä, K. (toim.) 2010. Koulu 3.0. Helsinki: Opetus-hallitus, 45-55.
Vesterinen, O., Kynäslahti, H., Mylläri, J., Sintonen, S. & Vahtivuori, S. 2015. Mediatuottaminen osallisuuden ajan mediakasvatuksessa. Media & viestintä: kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimisen lehti 38 (2), 144-156.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti